maanantai 3. lokakuuta 2011

Keskiaikainen buckler

01. Manuskripti I.33 ja herrasmiehet, jotka selvittelevät välejään
oikeaoppisesti.
Kuvalähde: http://en.wikipedia.org/wiki/File:MS_I33_32r.jpg
Bucklerin sanakirjan mukainen käännös on käsikilpi. Googlen haussa ei kuitenkaan löydy yhtään käsikilpeä ja hakukoneen vaihtoehto sille on konekilpi (tosin nyt kun käsikilpi on mainittu, niin kohta tämä teksti löytynee hakulistan kärjestä). Tämän vuoksi pitäydyn englanninkielisessä termissä buckler (alkuperäinen termi on ranskan kielen bouclier). Buckler on pienikokoinen kilpi, joka oli käytössä 1100-luvulta 1600-luvulle. Pienen kokonsa vuoksi sitä käytettiin pääasiassa kaksintaisteluissa yhdistelmänä miekka ja buckler. Isommille taistelukentille sillä ei juurikaan ollut asiaa, sillä nuolilta se suojaa perin huonosti (koolla on väliä). Sen tarkoitus ei ollut ainoastaan suojata kantajaansa iskuilla, vaan sillä pystyi peittämään miekkakäden otteen vastustajalta, sitomaan vastustajan aseen ja kyllähän sen saaminen päin näköä sattui varmasti ihan mukavasti. Bucklereiden käyttöä on kuvattu monessa eri lähteessä, joista parhain on varmaankin I.33, josta yläpuolella oleva kuvakin on peräisin. 

Oma bucklerini on esimerkki siitä, miten asiat vain voivat jäädä roikkumaan vuosien ajaksi. Tein sen aikoinaan Mynämäellä opiskellessani ja se oli lähes täysin valmis. Ainoastaan nahkainen kädensija oli jäänyt ompelematta. Tämä tila jatkui monta vuotta ja aina välillä sitä katsoessani mietin, ettei ompelu-urakka kestäisi varmaan varttia kauemmin. Jostain syystä en kuitenkaan saanut itsestäni irti sitä viittätoista minuuttia ja buckler pysyi puolivalmiina. Viimeinkin tällä viikolla päätin saattaa työn loppuun, istuin alas ja otin neulat kauniiseen käteen ja sain kuin sainkin sen valmiiksi (täytynee piirtää iso musta rasti seinään). Bucklerin valmistus silloin vuonna X oli melko yksinkertainen prosessi. Leikkasin parimillisestä pellistä pyöreän aihion, jonka taoin aluksi matalan kulhon muotoon. Tämän jälkeen aloitin kupuran nostamisen takomalla sitä kuperalta puolelta. Ulkopinnan puolelta tapahtuvan takomisen tarkoituksena on supistaa levyn kokoa, jolloin se myöskin paksuuntuu hieman. Tämä eroaa sisäpuolelta tapahtuvasta muokkauksesta siinä, että tällöin metalli venyy ja ohenee. Juuri kupuraosan huipulla pitäisi siis olla yhtä paksulti materiaalia kuin reunalla, jotta taistelussa kupura ei mene kasaan ja murskaa myöskin rystysiä. Kun kupuraosa oli riittävän syvä ja muodoltaan pyöreä, niin seuraava vaihe oli pinnan vasarointi sileäksi. Bucklereiden reuna on yleensä rullattu tai taitettu, jolloin reunaan saadaan lisää vahvuutta ja se kestää paremmin iskut. Päädyin kuitenkin toisenlaiseen ratkaisuun ja tein kilpeen messinkisen reunustuksen. Kilpi kaipasi vielä jotain ylimääräistä, joten tein siihen vielä messinkilaatan, jossa lukee DEO VINDICE. Ennen messinkiosien kiinnitystä poltin bucklerin pintaan tervalla mustan värin. Poltto ei onnistunut täydellisesti ja muutamasta kohdasta pinta kärähti hieman liikaa. Lopuksi vielä tein nahasta kädensijan ja se oli valmis. Valmiin bucklerin halkaisija on 32 cm, reunustus, kädensija ja messinkilaatta on kaikki kiinnitetty niittaamalla.

02. Buckler koko komeudessaan.

03. Lähikuva tekstistä.

04. Todella kauan tehty kädensija. 

05.  Buckler sivusta, jotta kupuran syvyys kävisi paremmin ilmi.
Jos mietitte mitä kirjaa vasten buckler lepää, voin paljastaa,
että kyseessä on H.P. Lovecraftin Necronomicon. Iä! Iä!