maanantai 29. elokuuta 2011

Keramiikka sanoo POKS!


1. Ennen ensimmäistä polttoa, kun astiat
vielä olivat ehjiä
Kesä alkaa olla lopuillaan ja vähän kaikkea on tullut kokeiltua. Tärkeimpänä niistä on ollut keramiikan valmistuksen nikseihin tutustuminen. Makkaratekniikalla tuli tehtyä kymmenkunta astiaa ja potkudreijaakin kokeiltiin vaihtelevalla menestyksellä (pitänee hankkia orja potkimaan vauhtipyörää, että voi itse keskittyä astian muotoiluun). Viime viikolla kaikki sitten kulminoitui keramiikan polttoon maakuopassa. Ensimmäinen poltto meni täydellisesti reisille, kun parinkymmenen minuutin polton jälkeen nuotiosta alkoi kuulumaan poksahtelua. Lähempi tarkastelu paljasti, että kaikki astiat olivat menneet täysin palasiksi. Tämän johdosta päätin keskeyttää polton siihen ja oikeasti lukea mitä poltto-ohjeissa sanottiin.

2. Sirpaleet tietävät onnea.
Toinen polttoyritys tapahtui seuraavana päivänä. Laitoin kaksi saviastiaa maakuoppaan ja peitin ne kokonaan sahanpurulla. Tämän jälkeen pinosin puista nuotion sahanpurun päälle. Nuotio sytytettiin yläpuolelta ja tulen levitessä alaspäin myös lämpö siirtyi astioihin  edellistä polttoa hitaammin. Nuotion poltto jatkui kolme tuntia jonka jälkeen sen annettiin sammua itsekseen. Hiillos pysyi lämpimänä aina seuraavaan päivään saakka ja onnistuin polttamaan näppini pariin otteeseen kaivaessani saviastioita. Tulos oli parempi kuin edellisellä kerralla, sillä kumpikaan astia ei ollut räjähtänyt. Toisessa astiassa oli kuitenkin runsaasti halkeamia. Yksikään halkeama ei kuitenkaan kulkenut saumojen kohdalla ja suurimmat niistä kiersivät pohjan ympäri. Hajoitettuani astian vasaralla pohja paljastui seinämiä paljon ohuemmaksi, joten se voinee olla syy halkeamiin.

Molempien saviastioiden pinta oli lähes kokonaan musta ja se johtui sahanpurun käytöstä. Purua oli nimittäin paksu kerros ja se eristi astiat tehokkaasti hapesta. Esihistoriallisessa keramiikassa on nähtävissä samanlaisia mustia jälkiä, mutta silloinen polttotekniikka poikkesi käyttämästäni hieman. Silloinen poltto on tapahtunut todennäköisesti maan pinnalla olevassa nuotiossa, jolloin osa astian pinnasta hapettuu ja osa pelkistyy. Tällöin valmiin astian pinnassa on sekä punertavanruskeita, että mustia kohtia. Ajatuksenani on jatkaa eri polttotekniikoiden kokeilua vielä tämän syksyn aikana ja kenties jatkaa sitä ensi vuonna. 

3. Ehjänä säilynyt astia. Morbyn keramiikkaa.
4. Kivat värisävyt, mutta valitettavasti rikki.
Morbyn keramiikkaa.
Tekemäni saviastiat ovat pääasiassa pronssi- ja varhaisrautakautista Morbyn keramiikkaa, sekä kivikauden loppupuolen Kiukaisten keramiikkaa. Morbyn keramiikan naarmutettu pinta ja kissan tassua muistuttavat koristepainanteet on tehty männyn kävyllä. 

Lisää tietoa Suomen esihistoriallisesta keramiikasta löytyy täältä:

2 kommenttia:

  1. Moi! Toi yhteys Rooma ja keramiikka on kiinnostava! Terra sigillata, vanhat roomalaiset astian mallit, vähän nuotiopoltosta kehitetyt polttotavat, mutta kotimainen punasavi. Aijai. Vesi herahtaa kielelle.

    Semmoinen huijaus on monella käytössä, että tekee esineille ensin raakapolton. Mun omat polttokokeilut on toistaiseksi johtanut halkeiluun, jonka luulen tapahtuvan lähinnä loppuvaiheessa, liian nopeassa jäähtymisessä.

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa tutulta. Etenkin tasapohjaiset astiat ovat olleet aika riesa.

    VastaaPoista