maanantai 16. toukokuuta 2011

Patinointia kananmunalla

01. Kokonaan patinoitu solki
Jos olisin hauska mies voisin tässä yrittää kertoa jonkinlaisia kaksimielisiä vitsejä munista, mutta koska en ole, niin on parempi jättää sellaiset jutut niille, jotka kuvittelevat olevansa hauskoja. Edellisessä kirjoituksessani käsittelin keskiaikaista kehäsolkea, jonka yläreunassa on Ave Maria -teksti. Valmiissa esineessä se ei erottunut riittävän hyvin, joten päätin patinoida sen paremmin näkyviin perinteisellä menetelmällä. Menetelmä on hyvin yksinkertainen, sillä se vaatii ainoastaan kovaksi keitetyn kananmunan ja ilmatiiviin astian, johon halkaistu tai muussattu muna ja patinoitava esine laitetaan. Kananmunassa vaikuttavana aineena on keltuaisessa oleva rikki, joka alkaa hiljalleen hapettamaan korun pintaa. Menetelmänä se on huomattavasti hitaampi kuin rikkimaksalla tehtävä patinointi, mutta tässä työssä minulla ei ollut mikään kiire. Laitoin soljen purkkiin illalla ja aamulla se oli valmis. Esineen pinnassa näkyvä patinointi on epätasaisesti levittynyt ja se johtuu huonosta alkupuhdistuksesta. Sormenpäiden rasva muodosti esineen pinnalle kalvon joka esti kunnollisen hapettumisen. Koska halusin patinoinnin olevan ainoastaan kirjainten taustana, hinkkasin lopuksi esineen läpikotaisin teräsvillalla. Lopuksi vielä kiillotin soljen. Valitettavasti valokuvissa patinoidun ja kiillotetun pinnan välinen kontrasti ei erotu yhtä selvästi kuin luonnossa nähtynä.

02. Osittain hinkattua tekstiä. 

03. Patinointia on jäljellä enää taustalla

04. Valmis ja kiillotettu solki


sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Keskiaikainen kehäsolki

Kehäsoljet olivat yleisin solkityyppi keskiajalla. Ne tulivat käyttöön Suomessa ristiretkiajan päätyttyä ja pysyivät suosiossa läpi keskiajan. 1500-luvulta lähtien kehäsoljet alkoivat harvinaistumaan, mutta niiden käyttö jatkui esimerkiksi Karjalassa vielä 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen saakka. Tekemäni kehäsoljen esikuvana on Turusta, Aurajoen länsirannalta löytynyt kappale. Se löytyi Tuomiokirkkosillan rakennustöiden yhteydessä vuonna 1897. Vastaavia Ave Maria -tekstillä varustettuja solkia tunnetaan Turusta yhteensä kolme kappaletta (joista yksi on kadonnut) ja ne ovat hyvin yleisiä Pohjoismaissa ja Saksassa. Ajoituksensa puolesta ne kuuluvat 1300-luvulle. 

Tekemäni kehäsoljen halkaisija on 47mm ja se on valmistettu valamalla pronssista.

Lähteet:
Immonen, Visa 2010. Golden Moments - Artefacts of Precious Metals as Products of Luxury Consumption in Finland c. 1200-1600. I Text
Immonen, Visa 2010. Golden Moments - Artefacts of Precious Metals as Products of Luxury Consumption in Finland c. 1200-1600. II Catalogue

tiistai 3. toukokuuta 2011

Uusi lippu turkulaisille arkeologeille

Hieman yli vuosi sitten vapun yhteydessä todettiin, että arkeologian ainejärjestö Vare ry:n lippu on aivan liian pieni ja vaatimaton verrattuna muiden ainejärjestöjen vastaaviin. Silloin päätettiin, että seuraavana vappuna meillä olisi Turun yliopiston suurin ja kaunein lippu. Työ eteni melko hitaasti, vaikka allekirjoittanut raapustikin johonkin paperin kulmaukseen alustavia suunnitelmia lipusta. Hyvin varhaisessa vaiheessa päätettiin, että se olisi poikkipuusta riippuva gonfalone-tyyppinen lippu, johon kuuluu alareunaa koristavat kielekkeet. Ideana tässä oli se, että Taidemuseonmäellä rivissä olevat tavanomaiset liput eivät juurikaan erotu toisistaan, mutta poikkipuusta roikkuva lippu osoittaa aina yleisöä kohti.

Materiaaliensa puolesta suosittiin lähes yksinomaan luonnonmateriaaleja eikä mitään polyesteriä, kuten moderneissa lipuissa. Pohjakankaana käytettiin pellavaa ja ainejärjestön hevosenkenkälogo on puolestaan ohutta villahuopaa. Kankaan lisäksi projektiin kuului lipputangon teko männystä. Poikkipuun liitoksessa käytetty ruuvi saatiin näppärästi piilotettua peuran raakanahasta tehdyllä nyörillä. Lippu on ommeltu täysin käsin allekirjoittaneen toimesta ja aikaa siihen ei mennyt paria viikkoa kauempaa. Valmiiksi lippu tuli viikkoa ennen vappua ja kokoa sillä on noin 150 X 90 cm. Kokonsa puolesta se ei kuitenkaan ollut kulkueen suurin lippu, mutta se oli varmastikin ainoa käsin tehty lippu koko kulkueessa ja luonnollisesti myös kaunein. Lisäksi on vielä sanottava, että gonfalone-ratkaisu osoittautui oikeaksi sillä meidän lippumme näkyi parhaiten mäeltä alaspäin.