torstai 24. maaliskuuta 2011

Spiraalisormukset ja keskikilvelliset spiraalisormukset

Kivikosken mukaan spiraalisormukset muodostavat Suomessa suurimman ryhmän ja niiden käyttöaika on roomalaiselta rautakaudelta (0-400 jaa.) noin 1000-luvulle. Luistarista löytyneet spiraalisormukset voidaan jakaa neljään päätyyppiin, mutta myös muita tyyppejä tunnetaan. Ensimmäisessä (1) mallissa langan profiili on ollut pyöreä. Toisessa (2) poikkileikkaus on puolipyöreä ja kolmannessa (3) kolmiomainen. Neljäs (4) spiraalisormustyyppi poikkeaa muista siten, että siihen käytetty aihio on ollut leveämpi kuin aiemmissa ja sen keskellä on kulkenut harjanne. 3- ja 4-tyypin sormuksissa on voinut myös olla koristekuviointia. Spiraalisormuksissa olevien kierteiden määrä on vaihdellut muutamasta kierteestä kahdeksaan ja materiaalin puolesta ne ovat olleet pronssista tai kuparilejeeringistä valmistettuja.

Keskikilvelliset spiraalisormukset ovat Suomessa hyvin yleinen sormustyyppi. Niiden käyttö alkaa kansainvaellusajalta (400-l.) ja päättyy 1000-luvulla. Nimensä mukaisesti keskikilvellisen spiraalisormuksen keskiosassa on leveä kilpiosa, joka kapenee päitä kohti ja muodostaa muutaman spiraalin kilven ylä- ja alapuolelle. Sormustyyppi on Luistarin löydöissä jaettu kahteen päätyyppiin ja useampaan alatyyppiin. Ensimmäinen päätyyppiin (1) kuuluu kapea ja pitkä keskikilpi ja sen alaluokat ovat seuraavat: (1a) keskiharjallinen kilpi, joka on koristeltu kaivertamalla. (1b) Litteä ja koristelematon keskikilpi. (1c) Litteä ja koristeltu kilpi. Toiseen päätyyppiin (2) kuuluu keskikilpi joka levenee keskustaa kohti. Sillä on kaksi alatyyppiä: (2a) litteä, reunoiltaan kupera keskikilpi, joka on koristeltu joko kaivertamalla tai punsselilla lyödyin kuvioin. (2b) Tämän tyypin sormukset on valmistettu hopeasta ja niiden koristelu on tehty punsselilla lyödyin kuvioin. Materiaaleina kaikissa muissa sormustyypeissä, paitsi 2b on ollut pronssi tai kuparilejeerinki. Sormuksista tekee erikoisen se, että niiden koko voi olla hyvinkin suuri, jolloin sormien taivuttaminen sellaista käyttäessä on ollut mahdotonta.

Spiraalisormuksen rekonstruktio on tehty pronssilangasta ja se on tyyppiä numero 3. Sen kolmion muotoinen profiili saatiin aikaiseksi vetämällä pyöreää lankaa vetoraudan läpi. Kyseisessä vetoraudassa reikien muoto oli luonnollisesti kolmiomainen. Keskikilvellisen spiraalisormuksen rekonstruktio on tyyppiä 2c ja se on valmistettu seostamattomasta messingistä (CuZn10). Yhteen sormukseen kuluu materiaalia yllättävän paljon ja yksittäisen sormusaiaihion pituus on ollut yli 30 cm. Yllätyksenä tuli myös keskikilvellisten sormusten kohdalla niiden muokkaamisen haastavuus. Tavallisista juotetuista sormuksista poiketen avonaiset sormukset tulee työstää riittävän koviksi, jotta ne käytössä säilyttäisivät muotonsa. Tämä johtaa siihen, että sormuksen saaminen pyöreäksi sormuspinnaa ja nailonvasaraa käyttäen on paljon hitaampaa kuin muiden sormusmallien kohdalla.

Lähteet:
Kivikoski, Ella 1947. Suomen Rautakauden Kuvasto I
Kivikoski, Ella 1951. Suomen Rautakauden Kuvasto II
Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa 1982. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 82:2 Luistari II The Artefacts

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti